Karavaanari ja reittisuunnitelma

Me yleensä suunnittelemme. Joskus vähän liikaakin. Mutta onpahan se hyvä tunne olla ison leirintäalueen about ainoa asukas, joka on varannut paikan vieläpä kuukausia etukäteen.

Olemme työstäneet nyt ajatuksena keväällä virinnyttä ideaamme tehdä kesän 2019 road-trip Itämeren ympäri (skipaten nyt kuitenkin Merenkurkku ja Perämeri) ja ajaa aina vanhaan kotikaupunkiimme Karlsruheen saakka. Paluu tapahtuisi sitten Puolan ja Baltian läpi, sillä allekirjoittanut haluaa pysähtyä paikkaan jossa ihmisen on hyvä olla (kts. blogin esittelyteksti ja lempipaikka).

Eli karkeasti siis näin mentäisiin:

Ajatus on nyt konkretisoitunut sen verran, että olemme varanneet lauttamatkan Naantalista Kapellskäriin Finnlinesillä. Hinta oli nelihenkiseltä perheeltä, autolta, vaunulta ja koiralta karvan alle 300€ sisältäen ilta- ja aamupalan. Ei kovin paha siis.

Ruotsin puolella tarkoitus olisi käydä vaimon lapsuuden maisemissa Tukholman lähistöllä ja sitten mahdollisesti piipahtaa Öölannissa - ensimmäistä kertaa sitten kesän 2005 ja myöskin ensimmäistä kertaa asuntovaunulla.

Sieltä luultavasti Malmöön, edelleen Travemündeen ja Karlsruheen eli matkamme pääkohteeseen. Tuo badenilainen kaupunki on tosiaan vanha kotikaupunkimme, asuimme siellä (tarkemmin lähistöllä Bruchsal - nimisessä pikkukaupungissa) vuosina 2010 - 2013. Ajatuksenamme on nyt käydä moikkaamassa vanhoja tuttujamme sekä käydä tarkastamassa vanhat seudut muutenkin.

Paluumatka on tarkoitus tehdä sitten Puolan ja Baltian kautta takaisin Suomeen. Tuon paluun osalta yksityiskohdat ovat vielä vähän auki ja ne riippuvat aikataulusta, säästä sekä senhetkisestä fiiliksestä. Lauttamatkan Tallinnasta Helsnkiin varaamme vassta jostain tien päältä, mitään tarkkaa päivämäärää meillä ei ole tiedossa.

Ja nyt kun reittisuunnitelma on selvillä, on syytä aloittaa valmistelut. Näihin on syytä varata reilu kuukausi kalenteriaikaa.

Karavaanari ja taustatarinaa

Jotta myöhemmät tekstit saavat vähän viitekehystä ympärilleen, lienee syytä kertoa taustaamme (kirjoitan monikon ensimmäisessä persoonassa, sillä harrastus ja tekeminen on perheemme yhteistä) ja sitä miten olemme päätyneet karavaanareiksi.

Vielä jokunen vuosi sitten nauroin muiden täysjärkisten lailla Samuli Edelmannin kappaleelle Karavaanari - tai Mankelin (Kummelin sivujuonne) Unelmista totta - Asuntovaunu -sketsille. Kuka ihme haluaa hinata jäähallin kokoista koppia alitehoisen Taunuksen perässä?

Elämän realiteetit puuttuivat peliin. Vaimoni harrastus on koirat ja koiranäyttelyt, näitä olemme kiertäneet pitkin Eurooppaa, pääsääntöisesti omalla autolla ja hotelleissa asustellen. Siitä se siemen sitten alkoi itämään.

Kesällä 2014 olimme autolomalla Virossa - ja tietty koiranäyttelyissä. Ensin koiranäyttelyt, sitten vähän lomailua päälle. Löysimme itsemme itä-Virosta Peipsjärven rannalta eräästä majatalosta koirinemme kaikkinemme. Majatalon pihapiiriin kurvasi 5 henkinen suomalaisperhe asuntovaunun kanssa. Tutustuimme heihin ja he kertoivat omat kokemuksensa asuntovaunuilusta. Siemen sai lannoitetta ja vettä.

Tässä kohtaa täytyy sanoa, että vaikka olin ennen tuota paljon peräkärryä perässä kiskonutkin niin perheen isän käänneellessä todella varmoin ottein asuntovaunua mitä ahtaimmissa paikoissa ajattelin, etten ikinä pystyisi tai uskaltaisi ottaa isoa vaunua perään, koska pelkäisin ajavani umpiperään josta en ikinä saisi vaunua peruutettua pois. Toistaiseksi tämä pelko on ollut onneksi turha.

Vuotta myöhemmin appiukko soitteli ja kertoi että heillä työmaakoppina ollut vanha asuntovaunu on jäämässä heille tarpeettomaksi. Lupasi katsastaa kaupan päälle. Hintalapussa oli 1500€ ja kaupat lyötiin lukkoon.

Koukkuun tarttui LMC Luxus 545 E vuosimallia 1991. Ja jännityksen poistamiseksi kerrottakoon, että tuo sama kiimaliiteri tulee edelleen koukussa kiinni perässä.

Ensimmäinen reissumme vaunullamme on jo erillisen tekstin paikka, joten palataan siihen ehkä myöhemmin.

Vetoautona on ollut jo kolme eri kärryä eli VW Touran kaksilitraisella dieselillä, Volvo XC90 2,5 litraisella bensakoneella ja nykyinen VW Touran 1,4 litraisella TSI-koneella - kaikki automaatteja. Ei liene vaikea arvata, millä on ollut mukavinta vetää vaunua...

Tähän mennessä olemme reissanneet vaunun kanssa Suomen lisäksi Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa. Pisin reissu oli tuo pohjois-Puolaan suuntautunut road-trip, jossa kilometrejä tuli reilut 2000.

Tämän kesän 2019 suunnitelman runko on nyt tehty ja sen innoittamana myös aloin kirjaamaan tähän blogiin valmisteluita ja myöhemmin toivottavasti myös reissukuvausta. Josko joku muukin innostuisi, koska karavaanari on kaikkien kaveri.