Meidän reissun varrelle osui kolme lauttamatkaa: Suomesta Ruotsiin, Ruotsista Saksaan sekä Virosta Suomeen. Jokaiseen näistä liittyi omat erityispiirteensä, vaikkakin lauttamatka itsessään oli, noh, lauttamatka.
Varasimme lautat Suomesta Ruotsiin ja edelleen Ruotsista Saksaan melko ajoissa. Käytännössä tämä tarkoitti toukokuuta, kun lähtö oli heinäkuun alussa. Täytyy sanoa, että tuossa kohtaa alkoi jo näkymään lauttojen täyttyminen ja esimerkiksi Ruotsista Saksaan emme saaneet sitä meille optimaalisinta lauttaa enää varattua. Lisärajoituksensa meillä toi mukana matkustanut koira, lemmikkihyttien määrä lautoilla kun on rajallinen.
Suomesta Ruotsiin päädyimme matkustamaan Finnlinesilla eli Naantalista Kapellskäriin. Hinta oli jokseenkin sama kuin Turusta Tukholmaan TallinkSiljalla, mutta sisälsi myös ateriat (illallinen ja aamupala). Tämä kallisti vaakakupin Finnlinesin suuntaan, vaikka se ajomatkaa reilulla tunnilla Ruotsin puolella lisäsikin. Kustannusta syömisestä olisi toisaalla tullut kuitenkin helposti ainakin 100€.
Mietimme vaihtoehtoisesti ajamista Tanskan kautta Saksaan, mutta tämä olisi käytännössä tarkoittanut yhtä ajopäivää lisää. Lisäksi siltamaksu asuntovaunun kanssa Malmöstä Kööpenhaminaan olisi ollut yksistään jo lähes 100€. Näin ollen päädyimme lauttaratkaisuun. Ensisijaisena toiveena olisi ollut reitti Malmö-Lübeck, mutta tämän välin sopivimmat lautat olivat jo myyty loppuun (lemmikkihytit loppu) joten jouduimme turvautumaan Trelleborg-Rostock. Tämä tarkoitti sitten pientä lisäajoa, muttei nyt onneksi kuin vajaat 200km. Jos olisimme olleet ajoissa liikkeellä, niin ykkösvaihtoehtomme olisi ollut otettavissa. Kolmas reittivaihtoehto olisi ollut Tanskan xxx->xxx, mutta tämä väli oli vaunun kanssa lähes 150€ (lauttamatka 20 minuuttia) ja päälle olisi tullut se 100€ siltamaksu. Sekä lisää ajettavaa.
Nyt siis otimme yölautan, jotta säästimme ajopäivän. Ratkaisuna ihan hyvä, mutta melko raskas, koska lautta lähti noin klo 22 ja saapui Rostockiin klo 6 aamulla. Eli ihan täysiä yöunia siinä ei kyllä saanut nukuttua.
Reissun kolmas lauttamatka oli sitten Tallinnasta Helsinkiin. Tähän vertailimme vaihtoehtojakin (kuten Paldinski - Hanko), mutta lopulta aikataulusyistä päädyimme perinteiseen ratkaisuun.
Kaiken kaikkiaan lauttamatkailu antaa karavaanarille hengähdystauon, jota varsinkin kuski arvostaa. Erityisesti jos investoi muutaman lisäeuron hytiin jossa voi ottaa kengät pois jalasta sekä köllähtää hetkeksi sänkyyn. Ja silti matka etenee. Satamiin kannattaa saapua ajoissa, jotta välttyy itseaiheutetulta paniikilta laivaan ehtimisen suhteen. Lisäksi satama-alueet ovat usein hieman haastavia ja oikean terminaalin löytäminenkin voi aiheuttaa muutaman korttelikierroksen - näihin on syytä varata aikaa. Varsinkin kun se oma kulkulaitos on henkilöautoa suurempi yksikkö.
Muuten lauttamatkoja karavaanarina ei kannata pelätä tai karsastaa. Lauttoihin ajaminen voi olla välillä melko mielenkiintoista korkeita ramppeja pitkin, mutta jos niistä on ennen itseä jo sadat ja tuhannet muutkin menneet, niin miksei sitten itsekin? Lautalla on yleensä ahdasta, mutta maltilliset liikkeet sekä tarkkaavainen ahtaajien ohjeiden huomioiminen tekee kokonaisuudesta varsin kätevän.
Jotkut laivayhtiöt tarjoavat sähkömahdollisuutta lautoilla, yleensä 5-10€ lisähintaan. Kaasupullot kun pitää olla suljettuna lauttamatkan ajan niin mikäli haluaa säästää akkua ja edelleen pitää jääkaapin kylmänä, niin tarjoukseen kannattaa tarttua.
Lemmikkien suhteen käytännöt vaihtelevat yhtiöstä ja reitistä riippuen. Näiden suhteen kannattaa olla tarkkana jo matkaa varatessa, että lemmikki varmasti kulkee mukana. Joissain tapauksissa lemmikki tulee jättää autoon/vaunuun lauttamatkan ajaksi kun taas yleisempi käytäntö on ottaa lemmikki mukaan. Myös hyttien suhteen tulee olla tarkkana, sillä vain osaan hyteistä saa viedä lemmikkejä.
keskiviikko 28. elokuuta 2019
maanantai 12. elokuuta 2019
Karavaanari ja ihan vaan pari juttua ennen reissua
Pitemmälle reissulle lähdettäessä on pakko hoitaa etukäteen muutama juttu ihan vain välttääkseen ne helpoimmat kuopat matkalla. Näistä tässä kirjoituksessa muutama sananen.
Kalusto
Rengaspaineet ovat ne helpoimmat tarkistaa ja tällä tempulla estetään monta turhaa rengasrikkoa. Tässä yhteydessä on syytä muistaa tarkistaa myös vararenkaan ilmanpaineet sekä mahdollisen renkaanpaikkaussarjan kunto.
Vaunusta tai autosta on hyvä myös tarkastaa muutamat perusasiat:
Kalusto
Rengaspaineet ovat ne helpoimmat tarkistaa ja tällä tempulla estetään monta turhaa rengasrikkoa. Tässä yhteydessä on syytä muistaa tarkistaa myös vararenkaan ilmanpaineet sekä mahdollisen renkaanpaikkaussarjan kunto.
Vaunusta tai autosta on hyvä myös tarkastaa muutamat perusasiat:
- kaasujärjestelmän toiminta mukaanlukien kaasun määrä pulloissa (ulkomailla voi olla paikoin haastavaa löytää sopivia vaihtopulloja ja/tai liitäntöjä)
- lämmitysjärjestelmän toiminta (erityisesti kylmään aikaan liikuttaessa)
- jääkaapin toiminta
- sähköjärjestelmän toiminta
- vesijärjestelmän toiminta ml. WC ja vesitankin täyttö tarvittaessa
- auton/vaunun akun/akkujen sekä valojen kunto ja toiminta
- auton/vaunun jarrujen ja tukijalkonen toiminta
- muun tarvikkeiston kunto ja olemassaolo (työkaluja, teippiä, nippusiteitä, sulakkeita, polttimoita, nesteitä (jäähdytysneste, akkuvesi, öljyä)
- pelit, wc-paperia, talouspaperia, pyyhkeitä, ötököiden karkoitin, ensiapuvälineet...
- TÄRKEÄ (tästä lisää myöhemmin!): auton/vaunun rekisteriote on syytä ottaa ulkomaille mukaan, tämän joutuu erikseen tilaamaan Traficomilta tai hakemaan näitä toimittavilta katsastusasemilta
Eläimen kanssa
Mikäli matkaseurueeseesi kuuluu kotieläin, kuten koira, tulee muistilistaan jälleen muutama asia lisää. Eläimen rokotusten on oltava kunnossa ennen matkalle lähtöä ja nämä on oltava merkittynä asianmukaisesti eläimen passiin. Ja passin on luonnollisesti oltava mukana.
Eläimen ollessa mukana moni asia muuttuu melkoisesti verrattuna matkustamiseen ilman eläintä. Lauttamatkojen varaukset on syytä tehdä ajoissa, koska lemmikkihytit täyttyvät varsinkin kesäaikaan todella aikaisin. Kaikkiin kohteisiin ja nähtävyyksiin ei pääse esim. koiran kanssa ollenkaan jolloin koira täytyy jättää esimerkiksi autoon tai vaunuun vaikkapa museovierailun ajaksi. Tällöin täytyy huomioida lämpötilat, jotka keski-Euroopan kesässä voivat nousta jopa 40 asteeseen. Tällöin koiraa ei voi jättää vaunuun tai autoon vaan museokeikka on skipattava tai siirrettävä toiseen päivään. Tai sitten joku seurueesta jää pitämään koiralle seuraa.
Palatessaan Baltiasta Suomeen eläimelle on otettava matolääkitys 48 tuntia ennen paluuta. Lääkityksen saa mukaansa halutessaan jo Suomesta, mutta homma onnistuu nopeasti ja todella edullisesti myös paikallisilta eläinlääkäreiltä. Itse olemme monta kertaa vain etsineet lähimmän eläinlääkärin (Liettuassa, Latviassa ja Virossa - kaikissa näissä homma toiminut vartissa ilman mitään ongelmia), menneet paikalle ja saaneet homman hoidettua 10-20 euron hinnalla.
Vinjetit
Mikäli matkaseurueeseesi kuuluu kotieläin, kuten koira, tulee muistilistaan jälleen muutama asia lisää. Eläimen rokotusten on oltava kunnossa ennen matkalle lähtöä ja nämä on oltava merkittynä asianmukaisesti eläimen passiin. Ja passin on luonnollisesti oltava mukana.
Eläimen ollessa mukana moni asia muuttuu melkoisesti verrattuna matkustamiseen ilman eläintä. Lauttamatkojen varaukset on syytä tehdä ajoissa, koska lemmikkihytit täyttyvät varsinkin kesäaikaan todella aikaisin. Kaikkiin kohteisiin ja nähtävyyksiin ei pääse esim. koiran kanssa ollenkaan jolloin koira täytyy jättää esimerkiksi autoon tai vaunuun vaikkapa museovierailun ajaksi. Tällöin täytyy huomioida lämpötilat, jotka keski-Euroopan kesässä voivat nousta jopa 40 asteeseen. Tällöin koiraa ei voi jättää vaunuun tai autoon vaan museokeikka on skipattava tai siirrettävä toiseen päivään. Tai sitten joku seurueesta jää pitämään koiralle seuraa.
Palatessaan Baltiasta Suomeen eläimelle on otettava matolääkitys 48 tuntia ennen paluuta. Lääkityksen saa mukaansa halutessaan jo Suomesta, mutta homma onnistuu nopeasti ja todella edullisesti myös paikallisilta eläinlääkäreiltä. Itse olemme monta kertaa vain etsineet lähimmän eläinlääkärin (Liettuassa, Latviassa ja Virossa - kaikissa näissä homma toiminut vartissa ilman mitään ongelmia), menneet paikalle ja saaneet homman hoidettua 10-20 euron hinnalla.
Vinjetit
Mikäli matka suuntautuu esimerkiksi Saksaan, Itävaltaa tai Sveitsiin, tarvitaan ajoneuvoon tarraa. Saksassa ympäristötarra (Umweltplakette) ja Itävaltaa sekä Sveitsiin vinjetti moottoriteitä varten.
Saksan tarran voi tilata etukäteen netistä esim. Autoliiton kautta tai näppärästi osoitteesta www.ymparistotarra.com. Tarra saapuu parin viikon sisällä tilauksesta, eli tähänkin prosessiin on syytä varata vähän aikaa. Hintaa tarralle tulee noin 20€.
Itävallan ja Sveitsin tarroja myydän maiden rajoilla, joten näitä ei ole pakko etukäteen hommata. Itävallan vinjetit ovat voimassa 10 päivää (myös pitempiä vinjettejä on myynnissä, esim. 2kk) ja kustantavat alle 10€. Sveitsin vinjetti on voimassa kalenterivuoden ja maksaa noin 40€.
Etukortit
Etukäteen kannattaa harkita myös kansainvälisten karavaanarikorttien hankkimista. Loppujen lopuksi näistä korteista ei ainakaan meille ollut omalla reissullamme mitään iloa. Ruotsissa leirntäalueelle sisäänkirjautumisessa virallisesti vaaditaan kv. kortti, mutta käytänössä sitä ei kyllä oltaisi kysytty. Tosin kun sen itse oma-aloitteisesti sisäänkirjautumisessa kaivoin esille, niin mielellään virkailija sen otti vastaan. Mutta lähinnä siksi, että sai siitä helpommin nimen kopioitua kuin että olisin sitä kirjain kerrallaan hänelle tavannut.
Maastontiedustelua
Kun reitti on pääpiirteissään mietittynä, voi käyttää hieman aikaa ajatelluissa pysähdyspaikoissa olevien leirintäalueiden tutkintaan. Meillä vaimo oli todella ansiokkaasti kartoittanut etukäteen potentiaalisia alueita ja tästä kartoitustyöstä oli reissun aikana monta kertaa todellista hyötyä. Toki jouduimme lopulta esimerkiksi Berliinissä muuttamaan suunnitelmiamme koska alueet olivat niin täynnä, mutta esim. Puolan maaseudulla liikkuessa mobiiliverkkoon ei voi luottaa ja silloin etukäteiskartoituksen arvo nousi todellakin sfääreihin. Mutta tästäkin lisää myöhemmin.
perjantai 7. kesäkuuta 2019
Karavaanari ja reittisuunnitelma
Me yleensä suunnittelemme. Joskus vähän liikaakin. Mutta onpahan se hyvä tunne olla ison leirintäalueen about ainoa asukas, joka on varannut paikan vieläpä kuukausia etukäteen.
Olemme työstäneet nyt ajatuksena keväällä virinnyttä ideaamme tehdä kesän 2019 road-trip Itämeren ympäri (skipaten nyt kuitenkin Merenkurkku ja Perämeri) ja ajaa aina vanhaan kotikaupunkiimme Karlsruheen saakka. Paluu tapahtuisi sitten Puolan ja Baltian läpi, sillä allekirjoittanut haluaa pysähtyä paikkaan jossa ihmisen on hyvä olla (kts. blogin esittelyteksti ja lempipaikka).
Eli karkeasti siis näin mentäisiin:
Ajatus on nyt konkretisoitunut sen verran, että olemme varanneet lauttamatkan Naantalista Kapellskäriin Finnlinesillä. Hinta oli nelihenkiseltä perheeltä, autolta, vaunulta ja koiralta karvan alle 300€ sisältäen ilta- ja aamupalan. Ei kovin paha siis.
Ruotsin puolella tarkoitus olisi käydä vaimon lapsuuden maisemissa Tukholman lähistöllä ja sitten mahdollisesti piipahtaa Öölannissa - ensimmäistä kertaa sitten kesän 2005 ja myöskin ensimmäistä kertaa asuntovaunulla.
Sieltä luultavasti Malmöön, edelleen Travemündeen ja Karlsruheen eli matkamme pääkohteeseen. Tuo badenilainen kaupunki on tosiaan vanha kotikaupunkimme, asuimme siellä (tarkemmin lähistöllä Bruchsal - nimisessä pikkukaupungissa) vuosina 2010 - 2013. Ajatuksenamme on nyt käydä moikkaamassa vanhoja tuttujamme sekä käydä tarkastamassa vanhat seudut muutenkin.
Paluumatka on tarkoitus tehdä sitten Puolan ja Baltian kautta takaisin Suomeen. Tuon paluun osalta yksityiskohdat ovat vielä vähän auki ja ne riippuvat aikataulusta, säästä sekä senhetkisestä fiiliksestä. Lauttamatkan Tallinnasta Helsnkiin varaamme vassta jostain tien päältä, mitään tarkkaa päivämäärää meillä ei ole tiedossa.
Ja nyt kun reittisuunnitelma on selvillä, on syytä aloittaa valmistelut. Näihin on syytä varata reilu kuukausi kalenteriaikaa.
Olemme työstäneet nyt ajatuksena keväällä virinnyttä ideaamme tehdä kesän 2019 road-trip Itämeren ympäri (skipaten nyt kuitenkin Merenkurkku ja Perämeri) ja ajaa aina vanhaan kotikaupunkiimme Karlsruheen saakka. Paluu tapahtuisi sitten Puolan ja Baltian läpi, sillä allekirjoittanut haluaa pysähtyä paikkaan jossa ihmisen on hyvä olla (kts. blogin esittelyteksti ja lempipaikka).
Eli karkeasti siis näin mentäisiin:
Ajatus on nyt konkretisoitunut sen verran, että olemme varanneet lauttamatkan Naantalista Kapellskäriin Finnlinesillä. Hinta oli nelihenkiseltä perheeltä, autolta, vaunulta ja koiralta karvan alle 300€ sisältäen ilta- ja aamupalan. Ei kovin paha siis.
Ruotsin puolella tarkoitus olisi käydä vaimon lapsuuden maisemissa Tukholman lähistöllä ja sitten mahdollisesti piipahtaa Öölannissa - ensimmäistä kertaa sitten kesän 2005 ja myöskin ensimmäistä kertaa asuntovaunulla.
Sieltä luultavasti Malmöön, edelleen Travemündeen ja Karlsruheen eli matkamme pääkohteeseen. Tuo badenilainen kaupunki on tosiaan vanha kotikaupunkimme, asuimme siellä (tarkemmin lähistöllä Bruchsal - nimisessä pikkukaupungissa) vuosina 2010 - 2013. Ajatuksenamme on nyt käydä moikkaamassa vanhoja tuttujamme sekä käydä tarkastamassa vanhat seudut muutenkin.
Paluumatka on tarkoitus tehdä sitten Puolan ja Baltian kautta takaisin Suomeen. Tuon paluun osalta yksityiskohdat ovat vielä vähän auki ja ne riippuvat aikataulusta, säästä sekä senhetkisestä fiiliksestä. Lauttamatkan Tallinnasta Helsnkiin varaamme vassta jostain tien päältä, mitään tarkkaa päivämäärää meillä ei ole tiedossa.
Ja nyt kun reittisuunnitelma on selvillä, on syytä aloittaa valmistelut. Näihin on syytä varata reilu kuukausi kalenteriaikaa.
torstai 6. kesäkuuta 2019
Karavaanari ja taustatarinaa
Jotta myöhemmät tekstit saavat vähän viitekehystä ympärilleen, lienee syytä kertoa taustaamme (kirjoitan monikon ensimmäisessä persoonassa, sillä harrastus ja tekeminen on perheemme yhteistä) ja sitä miten olemme päätyneet karavaanareiksi.
Vielä jokunen vuosi sitten nauroin muiden täysjärkisten lailla Samuli Edelmannin kappaleelle Karavaanari - tai Mankelin (Kummelin sivujuonne) Unelmista totta - Asuntovaunu -sketsille. Kuka ihme haluaa hinata jäähallin kokoista koppia alitehoisen Taunuksen perässä?
Elämän realiteetit puuttuivat peliin. Vaimoni harrastus on koirat ja koiranäyttelyt, näitä olemme kiertäneet pitkin Eurooppaa, pääsääntöisesti omalla autolla ja hotelleissa asustellen. Siitä se siemen sitten alkoi itämään.
Kesällä 2014 olimme autolomalla Virossa - ja tietty koiranäyttelyissä. Ensin koiranäyttelyt, sitten vähän lomailua päälle. Löysimme itsemme itä-Virosta Peipsjärven rannalta eräästä majatalosta koirinemme kaikkinemme. Majatalon pihapiiriin kurvasi 5 henkinen suomalaisperhe asuntovaunun kanssa. Tutustuimme heihin ja he kertoivat omat kokemuksensa asuntovaunuilusta. Siemen sai lannoitetta ja vettä.
Tässä kohtaa täytyy sanoa, että vaikka olin ennen tuota paljon peräkärryä perässä kiskonutkin niin perheen isän käänneellessä todella varmoin ottein asuntovaunua mitä ahtaimmissa paikoissa ajattelin, etten ikinä pystyisi tai uskaltaisi ottaa isoa vaunua perään, koska pelkäisin ajavani umpiperään josta en ikinä saisi vaunua peruutettua pois. Toistaiseksi tämä pelko on ollut onneksi turha.
Vuotta myöhemmin appiukko soitteli ja kertoi että heillä työmaakoppina ollut vanha asuntovaunu on jäämässä heille tarpeettomaksi. Lupasi katsastaa kaupan päälle. Hintalapussa oli 1500€ ja kaupat lyötiin lukkoon.
Koukkuun tarttui LMC Luxus 545 E vuosimallia 1991. Ja jännityksen poistamiseksi kerrottakoon, että tuo sama kiimaliiteri tulee edelleen koukussa kiinni perässä.
Ensimmäinen reissumme vaunullamme on jo erillisen tekstin paikka, joten palataan siihen ehkä myöhemmin.
Vetoautona on ollut jo kolme eri kärryä eli VW Touran kaksilitraisella dieselillä, Volvo XC90 2,5 litraisella bensakoneella ja nykyinen VW Touran 1,4 litraisella TSI-koneella - kaikki automaatteja. Ei liene vaikea arvata, millä on ollut mukavinta vetää vaunua...
Tähän mennessä olemme reissanneet vaunun kanssa Suomen lisäksi Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa. Pisin reissu oli tuo pohjois-Puolaan suuntautunut road-trip, jossa kilometrejä tuli reilut 2000.
Tämän kesän 2019 suunnitelman runko on nyt tehty ja sen innoittamana myös aloin kirjaamaan tähän blogiin valmisteluita ja myöhemmin toivottavasti myös reissukuvausta. Josko joku muukin innostuisi, koska karavaanari on kaikkien kaveri.
Vielä jokunen vuosi sitten nauroin muiden täysjärkisten lailla Samuli Edelmannin kappaleelle Karavaanari - tai Mankelin (Kummelin sivujuonne) Unelmista totta - Asuntovaunu -sketsille. Kuka ihme haluaa hinata jäähallin kokoista koppia alitehoisen Taunuksen perässä?
Elämän realiteetit puuttuivat peliin. Vaimoni harrastus on koirat ja koiranäyttelyt, näitä olemme kiertäneet pitkin Eurooppaa, pääsääntöisesti omalla autolla ja hotelleissa asustellen. Siitä se siemen sitten alkoi itämään.
Kesällä 2014 olimme autolomalla Virossa - ja tietty koiranäyttelyissä. Ensin koiranäyttelyt, sitten vähän lomailua päälle. Löysimme itsemme itä-Virosta Peipsjärven rannalta eräästä majatalosta koirinemme kaikkinemme. Majatalon pihapiiriin kurvasi 5 henkinen suomalaisperhe asuntovaunun kanssa. Tutustuimme heihin ja he kertoivat omat kokemuksensa asuntovaunuilusta. Siemen sai lannoitetta ja vettä.
Tässä kohtaa täytyy sanoa, että vaikka olin ennen tuota paljon peräkärryä perässä kiskonutkin niin perheen isän käänneellessä todella varmoin ottein asuntovaunua mitä ahtaimmissa paikoissa ajattelin, etten ikinä pystyisi tai uskaltaisi ottaa isoa vaunua perään, koska pelkäisin ajavani umpiperään josta en ikinä saisi vaunua peruutettua pois. Toistaiseksi tämä pelko on ollut onneksi turha.
Vuotta myöhemmin appiukko soitteli ja kertoi että heillä työmaakoppina ollut vanha asuntovaunu on jäämässä heille tarpeettomaksi. Lupasi katsastaa kaupan päälle. Hintalapussa oli 1500€ ja kaupat lyötiin lukkoon.
Koukkuun tarttui LMC Luxus 545 E vuosimallia 1991. Ja jännityksen poistamiseksi kerrottakoon, että tuo sama kiimaliiteri tulee edelleen koukussa kiinni perässä.
Ensimmäinen reissumme vaunullamme on jo erillisen tekstin paikka, joten palataan siihen ehkä myöhemmin.
Vetoautona on ollut jo kolme eri kärryä eli VW Touran kaksilitraisella dieselillä, Volvo XC90 2,5 litraisella bensakoneella ja nykyinen VW Touran 1,4 litraisella TSI-koneella - kaikki automaatteja. Ei liene vaikea arvata, millä on ollut mukavinta vetää vaunua...
Tähän mennessä olemme reissanneet vaunun kanssa Suomen lisäksi Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa. Pisin reissu oli tuo pohjois-Puolaan suuntautunut road-trip, jossa kilometrejä tuli reilut 2000.
Tämän kesän 2019 suunnitelman runko on nyt tehty ja sen innoittamana myös aloin kirjaamaan tähän blogiin valmisteluita ja myöhemmin toivottavasti myös reissukuvausta. Josko joku muukin innostuisi, koska karavaanari on kaikkien kaveri.
Tilaa:
Kommentit (Atom)