Vielä jokunen vuosi sitten nauroin muiden täysjärkisten lailla Samuli Edelmannin kappaleelle Karavaanari - tai Mankelin (Kummelin sivujuonne) Unelmista totta - Asuntovaunu -sketsille. Kuka ihme haluaa hinata jäähallin kokoista koppia alitehoisen Taunuksen perässä?
Elämän realiteetit puuttuivat peliin. Vaimoni harrastus on koirat ja koiranäyttelyt, näitä olemme kiertäneet pitkin Eurooppaa, pääsääntöisesti omalla autolla ja hotelleissa asustellen. Siitä se siemen sitten alkoi itämään.
Kesällä 2014 olimme autolomalla Virossa - ja tietty koiranäyttelyissä. Ensin koiranäyttelyt, sitten vähän lomailua päälle. Löysimme itsemme itä-Virosta Peipsjärven rannalta eräästä majatalosta koirinemme kaikkinemme. Majatalon pihapiiriin kurvasi 5 henkinen suomalaisperhe asuntovaunun kanssa. Tutustuimme heihin ja he kertoivat omat kokemuksensa asuntovaunuilusta. Siemen sai lannoitetta ja vettä.
Tässä kohtaa täytyy sanoa, että vaikka olin ennen tuota paljon peräkärryä perässä kiskonutkin niin perheen isän käänneellessä todella varmoin ottein asuntovaunua mitä ahtaimmissa paikoissa ajattelin, etten ikinä pystyisi tai uskaltaisi ottaa isoa vaunua perään, koska pelkäisin ajavani umpiperään josta en ikinä saisi vaunua peruutettua pois. Toistaiseksi tämä pelko on ollut onneksi turha.
Vuotta myöhemmin appiukko soitteli ja kertoi että heillä työmaakoppina ollut vanha asuntovaunu on jäämässä heille tarpeettomaksi. Lupasi katsastaa kaupan päälle. Hintalapussa oli 1500€ ja kaupat lyötiin lukkoon.
Koukkuun tarttui LMC Luxus 545 E vuosimallia 1991. Ja jännityksen poistamiseksi kerrottakoon, että tuo sama kiimaliiteri tulee edelleen koukussa kiinni perässä.
Ensimmäinen reissumme vaunullamme on jo erillisen tekstin paikka, joten palataan siihen ehkä myöhemmin.
Vetoautona on ollut jo kolme eri kärryä eli VW Touran kaksilitraisella dieselillä, Volvo XC90 2,5 litraisella bensakoneella ja nykyinen VW Touran 1,4 litraisella TSI-koneella - kaikki automaatteja. Ei liene vaikea arvata, millä on ollut mukavinta vetää vaunua...
Tähän mennessä olemme reissanneet vaunun kanssa Suomen lisäksi Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa. Pisin reissu oli tuo pohjois-Puolaan suuntautunut road-trip, jossa kilometrejä tuli reilut 2000.
Tämän kesän 2019 suunnitelman runko on nyt tehty ja sen innoittamana myös aloin kirjaamaan tähän blogiin valmisteluita ja myöhemmin toivottavasti myös reissukuvausta. Josko joku muukin innostuisi, koska karavaanari on kaikkien kaveri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti