Meidän reissun varrelle osui kolme lauttamatkaa: Suomesta Ruotsiin, Ruotsista Saksaan sekä Virosta Suomeen. Jokaiseen näistä liittyi omat erityispiirteensä, vaikkakin lauttamatka itsessään oli, noh, lauttamatka.
Varasimme lautat Suomesta Ruotsiin ja edelleen Ruotsista Saksaan melko ajoissa. Käytännössä tämä tarkoitti toukokuuta, kun lähtö oli heinäkuun alussa. Täytyy sanoa, että tuossa kohtaa alkoi jo näkymään lauttojen täyttyminen ja esimerkiksi Ruotsista Saksaan emme saaneet sitä meille optimaalisinta lauttaa enää varattua. Lisärajoituksensa meillä toi mukana matkustanut koira, lemmikkihyttien määrä lautoilla kun on rajallinen.
Suomesta Ruotsiin päädyimme matkustamaan Finnlinesilla eli Naantalista Kapellskäriin. Hinta oli jokseenkin sama kuin Turusta Tukholmaan TallinkSiljalla, mutta sisälsi myös ateriat (illallinen ja aamupala). Tämä kallisti vaakakupin Finnlinesin suuntaan, vaikka se ajomatkaa reilulla tunnilla Ruotsin puolella lisäsikin. Kustannusta syömisestä olisi toisaalla tullut kuitenkin helposti ainakin 100€.
Mietimme vaihtoehtoisesti ajamista Tanskan kautta Saksaan, mutta tämä olisi käytännössä tarkoittanut yhtä ajopäivää lisää. Lisäksi siltamaksu asuntovaunun kanssa Malmöstä Kööpenhaminaan olisi ollut yksistään jo lähes 100€. Näin ollen päädyimme lauttaratkaisuun. Ensisijaisena toiveena olisi ollut reitti Malmö-Lübeck, mutta tämän välin sopivimmat lautat olivat jo myyty loppuun (lemmikkihytit loppu) joten jouduimme turvautumaan Trelleborg-Rostock. Tämä tarkoitti sitten pientä lisäajoa, muttei nyt onneksi kuin vajaat 200km. Jos olisimme olleet ajoissa liikkeellä, niin ykkösvaihtoehtomme olisi ollut otettavissa. Kolmas reittivaihtoehto olisi ollut Tanskan xxx->xxx, mutta tämä väli oli vaunun kanssa lähes 150€ (lauttamatka 20 minuuttia) ja päälle olisi tullut se 100€ siltamaksu. Sekä lisää ajettavaa.
Nyt siis otimme yölautan, jotta säästimme ajopäivän. Ratkaisuna ihan hyvä, mutta melko raskas, koska lautta lähti noin klo 22 ja saapui Rostockiin klo 6 aamulla. Eli ihan täysiä yöunia siinä ei kyllä saanut nukuttua.
Reissun kolmas lauttamatka oli sitten Tallinnasta Helsinkiin. Tähän vertailimme vaihtoehtojakin (kuten Paldinski - Hanko), mutta lopulta aikataulusyistä päädyimme perinteiseen ratkaisuun.
Kaiken kaikkiaan lauttamatkailu antaa karavaanarille hengähdystauon, jota varsinkin kuski arvostaa. Erityisesti jos investoi muutaman lisäeuron hytiin jossa voi ottaa kengät pois jalasta sekä köllähtää hetkeksi sänkyyn. Ja silti matka etenee. Satamiin kannattaa saapua ajoissa, jotta välttyy itseaiheutetulta paniikilta laivaan ehtimisen suhteen. Lisäksi satama-alueet ovat usein hieman haastavia ja oikean terminaalin löytäminenkin voi aiheuttaa muutaman korttelikierroksen - näihin on syytä varata aikaa. Varsinkin kun se oma kulkulaitos on henkilöautoa suurempi yksikkö.
Muuten lauttamatkoja karavaanarina ei kannata pelätä tai karsastaa. Lauttoihin ajaminen voi olla välillä melko mielenkiintoista korkeita ramppeja pitkin, mutta jos niistä on ennen itseä jo sadat ja tuhannet muutkin menneet, niin miksei sitten itsekin? Lautalla on yleensä ahdasta, mutta maltilliset liikkeet sekä tarkkaavainen ahtaajien ohjeiden huomioiminen tekee kokonaisuudesta varsin kätevän.
Jotkut laivayhtiöt tarjoavat sähkömahdollisuutta lautoilla, yleensä 5-10€ lisähintaan. Kaasupullot kun pitää olla suljettuna lauttamatkan ajan niin mikäli haluaa säästää akkua ja edelleen pitää jääkaapin kylmänä, niin tarjoukseen kannattaa tarttua.
Lemmikkien suhteen käytännöt vaihtelevat yhtiöstä ja reitistä riippuen. Näiden suhteen kannattaa olla tarkkana jo matkaa varatessa, että lemmikki varmasti kulkee mukana. Joissain tapauksissa lemmikki tulee jättää autoon/vaunuun lauttamatkan ajaksi kun taas yleisempi käytäntö on ottaa lemmikki mukaan. Myös hyttien suhteen tulee olla tarkkana, sillä vain osaan hyteistä saa viedä lemmikkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti